City of everything
MUI NE - HO CHI MINH CITY
Meidän viimeinen bussimatka Vietnamissa suuntautui vielä hiukan etelämpään, tarkkaan ottaen Ho Chi Minh Cityyn eli vanhaan Saigoniin. Tässä karvan alle 10 miljoonan asukkaan kaupungissa seikkailumme Vietnamissa myös saavuttaa päätöksensä. Aloitimme noin kolme viikkoa sitten pohjoisesta ja toisesta miljoonakaupungista Hanoista. Väliin on mahtunut pelkästään pienempiä paikkoja, joten on hauska nähdä, minkälainen kontrasti näiden kahden suurkaupungin välillä vallitsee. Ensivaikutelmat olivat ainakin innostuneet, tiedä sitten, meinaako kaupungin kiirellisen rento fiilis tarttua välittömästi.
Ho Chi Minh on Vietnamin isoin kaupunki, joten jo pelkästään ihmisten ja tietysti kaksipyöräisten määrässä se on Hanoita reilusti edellä. Täällä korostuu myös enemmän suurkaupungin vilinä, joka tarjoaa positiivisia viboja. Katukuvassa on paljon uudehkoja ravintoloita, ostoskeskuksia ja näkyypä taksin ikkunasta muutamia siellä täällä nousevia tai jo nousseita pilvenpiirtäjiä. Yleisesti ottaen sanotaan, että Ho Chi Minh City kaikkine edellä mainittuineen edustaa uutta ja kehittyvää kaupunkia, kun taas vanhemmassa polvessa tunnettu Saigon symboloi perinteisempää Vietnamia. Rakennustyömaita ja nostokurkia on vähintään riittävästi, joten jännä nähdä, minkälainen kokonaisuus tästä kaikesta vuosien päästä tulee.
Kaupunki oli Vietnamin sodassa keskeisessä asemassa, ja sen aikaiset poliittiset suuntaukset korostuvat nykyaikana ainakin juuri siinä, että sosialistisempaan pohjoiseen verrattuna etelässä tuntuu olevan hieman vapaampaa. Esimerkkinä Burger King, KFC, McDonalds ja muita yleisesti tunnettuja ketjuja tuntuisi toimivan Ho Chi Minh Cityssä huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa Hanoissa. Tähtilippiksiin ja maastopukuihin verhoutunut vanhempi sukupolvi loistaa myös poissaolollaan, ei toki kokonaan, mutta eron huomaa. Tämä on tietysti tavallisen raavaan mutuilua, ja syväluotaavammat päätelmät maan poliittisesta asetelmasta jääköön enemmän asiaan perehtyneille. Lisäksi kaupungista löytyy mm. kattava, vaikuttava ja pysäyttävä sotamuseo ja pienen ajomatkan päästä sissejen sota-aikaisia tunneleita.
Jo pelkästään yllämainitun perusteella Ho Chi Minh City tarjosi sitten aivan kaikkea ja yllätti positiivisesti.
Vintagea ja Second Hand -shoppeja löytyi myös ihan mukavasti. Kiertelimme yhden päivän näissä liikkeissä, joista ylivoimaisesti parhaaksi nousi Mayhem Saigon Vintage Store. Siellä oli parissa kerroksessa vaatteita, asusteita sekä julisteita. Paikka myi myös vähän kyseenalaisia lippuja sekä kasveja. Muuten valikoima oli loistava. Mayhem sijaitsi hauskalla kujalla, josta löytyi myös kahviloita sekä kauneshoitoloita. Löysimme myös tiemme suureen kompleksiin, jossa piti olla useampi vintageliike. Mikään liikkeistä ei valitettavasti ollut auki, joten päädyimme nauttimaan kahvia pieneen hämyiseen kahvilaan. Vietnamilainen kahvi on yksi matkamme kohokohtia! Vahvaa mustaa kahvia, jäitä ja loraus kodensoitua maitoa, siitä on tämä kuuluisa herkku tehty. Rohkea juo kahvin mustana. Eikä muuten väsyneinkään silmä paina sen jälkeen.
Majoitukset
1. Ensimmäisenä majoituimme District ykkösessä eli kaupungin keskustassa. Saigon Dakao -nimeä kantava paikka oli pienehkö pettymys. Sijainti oli loistava, mutta huoneemme oli likainen ja liikenteen meteli loputon, vaikka huoneemme oli 4. kerroksessa. Löysimme onneksi niin paljon tekemistä noille päiville, että käytimme huonetta oikeastaan vain nukkumiseen. 13,50 e / yö
2. Joulun majoituimme Maison Royale -nimisessä mestassa. Se sijaitsee District kolmosessa, mutta oli hyvin lähellä keskustaa. Huoneemme oli ihanan siisti, ja siellä oli ruokapöytä ja jääkaappi. Siellä viihdyimme hyvin ja viettelimme rauhallista joulua tilaillen Grabilla ruokaa ja katsellen joululeffoja. Huoneeseen tarjoiltu aamupala oli iso plussa. 17 e / yö.
3. Viimeinen majoituksemme Ho Chi Minh Cityssä oli The Six Hotel, joka sijaitsee District ysissä. Tämä kahden tähden hotelli oli siisti ja ihanan hiljainen, sillä huoneessamme ei ollut ikkunaa. Se ei haitannut yhtään, koska skootterien töötit eivät kuuluneet lainkaan huoneeseemme. Alueella on mukavia pieniä ravintoloita, sekä läheltä löytyy muuan kiva tatuointiliike ;). 14,50 e / yö.
Ch Chi -tunnelit & Sotamuseo
Meitä kiinnosti erityisesti Cu chi -tunnelit sekä se kuuluisa sotamuseo. Retken järjestämiseksi, otimme suunnaksi Pham Ngu Lao -alueen. Alueella sijaitsee esimerkiksi Walking Street, mutta emme suositelle kävelemään silti keskellä tietä, koska autot ja skootterit ravaavat siinä tauotta nimestä huolimatta. Walking Streetin varrelta löytyy taidetta, kahviloita, sekä jännittäviä sivukujia, joita rohkeimmat voivat lähteä tutkimaan. Matkatoimistoja Pham Ngu Laolla on vieri vieressä ja valitsimme summanmutikassa yhden. 10 dollarin hintaan buukkasimme retken Cu chille, johon sisältyi myös sisäänpääsy.
Hyppäsimme ensimmäisenä bussiin, joka kerättiin pikkuhiljaa täpötäyteen. Oppaamme kertoi, että tunneleilla vierailee parhaimillaan 1000 turistia päivässä. Huh. Matkaa tunneleille oli noin 60 kilometriä ja välissä vierailimme käsityötehtaalla, jossa paikalliset valmistivat tauluja myytäväksi.
Perillä kohteessa kiersimme haipakkaa tahtia pitkin viidakkopolkua, jonka varrelta tarkkasilmäisin onnistui havaitsemaan merkkejä alla kulkevista tunneleista. Esimerkiksi suurissa kiviröykkiöissä oli pienen pienet reiät, jotta tunneliverkostossa liikkuisi ilma. Polulta ei kannattanut poistua, sillä alueella on käärmeitä ja muita viidakon asukeita. Ennen polulle lähtöä saimme pienen filmin muodossa esittelyn alueesta ja sen tarkoituksesta.
Viidakossa oli mahdollisuus ampua monella erilaisella Vietnamin sodassa käytetyllä aseella. Joona valitsi amerikkalaissotilaiden aikanaan suosiman m16-kiväärin, ja olihan se ammuskelu kieltämättä hauskaa! Patruunat maksavat hieman ja niitä pitää ostaa vähintään 10 kerralla, mutta nämä kymmenen kutia voi jakaa vaikka kaverin kanssa, joten hinta puolittuu mukavasti.
Ne tunnelit, joissa alueella pääsee vierailemaan, olivat pääosin vain reilun metrin korkuisia, ja niistä pisin oli noin 100 metriä pitkä. Pisimmästä pääsee ulos 20 metrin välein, mikäli paikan ahtaus ahdistaa. Ja meininki todellakin oli ahdas ja lisäksi tunnelissa kuljettiin jonossa, joka teki kokemuksesta vielä hiukan epämiellyttävämpää. Viidakossa oli myös muutama muu hieman lyhyempi tunneli, jotka olivat miltei yhtä ahtaita. Viimeisen tunnelin päästä löytyi esimerkiksi bunkkeri, jossa vietkongilaiset kokkasivat safkaa. Nämä tunnelit, joihin pääsi vierailemaan, ovat pelkästään raapaisupinta sille, kuinka laaja tunneliverkosto oli aikanaan, tunneleita pitkin ryömimällä saattoi päätyä Kabodzan rajalle saakka.
Tunneleiden jälkeen palasimme Ho Chi Minhiin ja suuntasimme sotamuseoon. Museon pihalla oli Amerikan lipuilla varustettuja tankkeja, lentokoneita ja tykkejä. Sisällä museosta löytyy kolmen kerroksen verran kuvia ja tarinoita sodasta, joiden läpikäymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Vietnamin sodan hirveydet vetivät kyllä hiljaiseksi. Varsinkin Agent Orangen levittämisen seuraukset alueen ihmisissä olivat järkyttävät. Vietnamin sota on suurimalle osalle varmasti ainakin käsitteenä tuttu, mutta viimeistään yllämainitun setin jälkeen mieleen jää kirkas kuva sodan syistä, seurauksista ja varsinkin amerikkalaisten käsittämättömästä puuhastelusta Vietnamin maaperällä, mikä sai loppujen lopuksi myös heidän omat kansalaiset kyseenalaistamaan sodan kauheudet ja jopa kääntymään Etelä-Vietnamia tukeneita amerikkalaisia vastaan. Iso suositus niin museosta kuin tunnelistakin.
Mekong Delta
Olimme aikaisemmin jo Laosissa lipuneet yhdellä maailman suurimmista joista. Mekongin voidaan sanoa alkavan Tiibetistä ja kulkevan kuuden maan läpi aina Etelä-Kiinan mereen asti. Joten se on ollut läsnä koko reissumme ajan. Aivan Ho Chi Minhin kainalossa on Mekong Delta, jokisuisto, joka laskee toiselle puolelle mereen ja toisella puolella jatkaa kulkuaan kohti Kambodzaa. Alueella on mm. paikallisten asuttamia kelluvia taloja, todella paljon kalastus-, risteily- ja rahtialuksia, floating market eli kelluva tori ja muutenkin meininki on erittäin vilkas!
Vietimme yhden päivän Mekong Deltalla puuveneellä risteillen. Vierailimme kolmella eri saarella, joissa pääsi tutustumaan paikallisten hedelmien kasvattamiseen ja viljelyyn, jokisuiston käsityökulttuuriin; tapaan, jolla kookoksista tehdään kaikkea maan ja taivaan väliltä sekä moneen muuhun mielenkiintoiseen juttuun. Myös kyyti vanhankoulun hevosvankkureissa oli jotenkin aito kokemus Unicorn Islandilla. Ja tietysti mieleen jäi reiluna annoksena maisteltu käärmeviina, joka tuli myöhemmin illalla samaa reittiä takaisin ja päätyi lopuksi Joonan toimesta hotellin vessanpönttöön. Kokonaisuutena saarilla vallitseva todellisuus on tehty hieman ehkä juuri alueella vieraileville turisteille, mutta antaa kuitenkin hyvän kuvan niistä todellisista elinkeinoista, joita saarilla ja joella harjoitetaan.
Hintoja:
- Bussi Mui Ne- HCMC 6 e
- Cu Chi -retki 9 e / hlö
- Mekong Delta -retki 10 e / hlö
- Sisäänpääsy sotamuseoon 1,60 e
- Geelilakka kynsihoitolassa 8 e
O&J
Meidän viimeinen bussimatka Vietnamissa suuntautui vielä hiukan etelämpään, tarkkaan ottaen Ho Chi Minh Cityyn eli vanhaan Saigoniin. Tässä karvan alle 10 miljoonan asukkaan kaupungissa seikkailumme Vietnamissa myös saavuttaa päätöksensä. Aloitimme noin kolme viikkoa sitten pohjoisesta ja toisesta miljoonakaupungista Hanoista. Väliin on mahtunut pelkästään pienempiä paikkoja, joten on hauska nähdä, minkälainen kontrasti näiden kahden suurkaupungin välillä vallitsee. Ensivaikutelmat olivat ainakin innostuneet, tiedä sitten, meinaako kaupungin kiirellisen rento fiilis tarttua välittömästi.
Ho Chi Minh on Vietnamin isoin kaupunki, joten jo pelkästään ihmisten ja tietysti kaksipyöräisten määrässä se on Hanoita reilusti edellä. Täällä korostuu myös enemmän suurkaupungin vilinä, joka tarjoaa positiivisia viboja. Katukuvassa on paljon uudehkoja ravintoloita, ostoskeskuksia ja näkyypä taksin ikkunasta muutamia siellä täällä nousevia tai jo nousseita pilvenpiirtäjiä. Yleisesti ottaen sanotaan, että Ho Chi Minh City kaikkine edellä mainittuineen edustaa uutta ja kehittyvää kaupunkia, kun taas vanhemmassa polvessa tunnettu Saigon symboloi perinteisempää Vietnamia. Rakennustyömaita ja nostokurkia on vähintään riittävästi, joten jännä nähdä, minkälainen kokonaisuus tästä kaikesta vuosien päästä tulee.
Kaupunki oli Vietnamin sodassa keskeisessä asemassa, ja sen aikaiset poliittiset suuntaukset korostuvat nykyaikana ainakin juuri siinä, että sosialistisempaan pohjoiseen verrattuna etelässä tuntuu olevan hieman vapaampaa. Esimerkkinä Burger King, KFC, McDonalds ja muita yleisesti tunnettuja ketjuja tuntuisi toimivan Ho Chi Minh Cityssä huomattavasti enemmän, kuin vaikkapa Hanoissa. Tähtilippiksiin ja maastopukuihin verhoutunut vanhempi sukupolvi loistaa myös poissaolollaan, ei toki kokonaan, mutta eron huomaa. Tämä on tietysti tavallisen raavaan mutuilua, ja syväluotaavammat päätelmät maan poliittisesta asetelmasta jääköön enemmän asiaan perehtyneille. Lisäksi kaupungista löytyy mm. kattava, vaikuttava ja pysäyttävä sotamuseo ja pienen ajomatkan päästä sissejen sota-aikaisia tunneleita.
Jo pelkästään yllämainitun perusteella Ho Chi Minh City tarjosi sitten aivan kaikkea ja yllätti positiivisesti.
Vintagea ja Second Hand -shoppeja löytyi myös ihan mukavasti. Kiertelimme yhden päivän näissä liikkeissä, joista ylivoimaisesti parhaaksi nousi Mayhem Saigon Vintage Store. Siellä oli parissa kerroksessa vaatteita, asusteita sekä julisteita. Paikka myi myös vähän kyseenalaisia lippuja sekä kasveja. Muuten valikoima oli loistava. Mayhem sijaitsi hauskalla kujalla, josta löytyi myös kahviloita sekä kauneshoitoloita. Löysimme myös tiemme suureen kompleksiin, jossa piti olla useampi vintageliike. Mikään liikkeistä ei valitettavasti ollut auki, joten päädyimme nauttimaan kahvia pieneen hämyiseen kahvilaan. Vietnamilainen kahvi on yksi matkamme kohokohtia! Vahvaa mustaa kahvia, jäitä ja loraus kodensoitua maitoa, siitä on tämä kuuluisa herkku tehty. Rohkea juo kahvin mustana. Eikä muuten väsyneinkään silmä paina sen jälkeen.
1. Ensimmäisenä majoituimme District ykkösessä eli kaupungin keskustassa. Saigon Dakao -nimeä kantava paikka oli pienehkö pettymys. Sijainti oli loistava, mutta huoneemme oli likainen ja liikenteen meteli loputon, vaikka huoneemme oli 4. kerroksessa. Löysimme onneksi niin paljon tekemistä noille päiville, että käytimme huonetta oikeastaan vain nukkumiseen. 13,50 e / yö
2. Joulun majoituimme Maison Royale -nimisessä mestassa. Se sijaitsee District kolmosessa, mutta oli hyvin lähellä keskustaa. Huoneemme oli ihanan siisti, ja siellä oli ruokapöytä ja jääkaappi. Siellä viihdyimme hyvin ja viettelimme rauhallista joulua tilaillen Grabilla ruokaa ja katsellen joululeffoja. Huoneeseen tarjoiltu aamupala oli iso plussa. 17 e / yö.
3. Viimeinen majoituksemme Ho Chi Minh Cityssä oli The Six Hotel, joka sijaitsee District ysissä. Tämä kahden tähden hotelli oli siisti ja ihanan hiljainen, sillä huoneessamme ei ollut ikkunaa. Se ei haitannut yhtään, koska skootterien töötit eivät kuuluneet lainkaan huoneeseemme. Alueella on mukavia pieniä ravintoloita, sekä läheltä löytyy muuan kiva tatuointiliike ;). 14,50 e / yö.
Ch Chi -tunnelit & Sotamuseo
Meitä kiinnosti erityisesti Cu chi -tunnelit sekä se kuuluisa sotamuseo. Retken järjestämiseksi, otimme suunnaksi Pham Ngu Lao -alueen. Alueella sijaitsee esimerkiksi Walking Street, mutta emme suositelle kävelemään silti keskellä tietä, koska autot ja skootterit ravaavat siinä tauotta nimestä huolimatta. Walking Streetin varrelta löytyy taidetta, kahviloita, sekä jännittäviä sivukujia, joita rohkeimmat voivat lähteä tutkimaan. Matkatoimistoja Pham Ngu Laolla on vieri vieressä ja valitsimme summanmutikassa yhden. 10 dollarin hintaan buukkasimme retken Cu chille, johon sisältyi myös sisäänpääsy.
Hyppäsimme ensimmäisenä bussiin, joka kerättiin pikkuhiljaa täpötäyteen. Oppaamme kertoi, että tunneleilla vierailee parhaimillaan 1000 turistia päivässä. Huh. Matkaa tunneleille oli noin 60 kilometriä ja välissä vierailimme käsityötehtaalla, jossa paikalliset valmistivat tauluja myytäväksi.
Perillä kohteessa kiersimme haipakkaa tahtia pitkin viidakkopolkua, jonka varrelta tarkkasilmäisin onnistui havaitsemaan merkkejä alla kulkevista tunneleista. Esimerkiksi suurissa kiviröykkiöissä oli pienen pienet reiät, jotta tunneliverkostossa liikkuisi ilma. Polulta ei kannattanut poistua, sillä alueella on käärmeitä ja muita viidakon asukeita. Ennen polulle lähtöä saimme pienen filmin muodossa esittelyn alueesta ja sen tarkoituksesta.
Viidakossa oli mahdollisuus ampua monella erilaisella Vietnamin sodassa käytetyllä aseella. Joona valitsi amerikkalaissotilaiden aikanaan suosiman m16-kiväärin, ja olihan se ammuskelu kieltämättä hauskaa! Patruunat maksavat hieman ja niitä pitää ostaa vähintään 10 kerralla, mutta nämä kymmenen kutia voi jakaa vaikka kaverin kanssa, joten hinta puolittuu mukavasti.
Ne tunnelit, joissa alueella pääsee vierailemaan, olivat pääosin vain reilun metrin korkuisia, ja niistä pisin oli noin 100 metriä pitkä. Pisimmästä pääsee ulos 20 metrin välein, mikäli paikan ahtaus ahdistaa. Ja meininki todellakin oli ahdas ja lisäksi tunnelissa kuljettiin jonossa, joka teki kokemuksesta vielä hiukan epämiellyttävämpää. Viidakossa oli myös muutama muu hieman lyhyempi tunneli, jotka olivat miltei yhtä ahtaita. Viimeisen tunnelin päästä löytyi esimerkiksi bunkkeri, jossa vietkongilaiset kokkasivat safkaa. Nämä tunnelit, joihin pääsi vierailemaan, ovat pelkästään raapaisupinta sille, kuinka laaja tunneliverkosto oli aikanaan, tunneleita pitkin ryömimällä saattoi päätyä Kabodzan rajalle saakka.
Tunneleiden jälkeen palasimme Ho Chi Minhiin ja suuntasimme sotamuseoon. Museon pihalla oli Amerikan lipuilla varustettuja tankkeja, lentokoneita ja tykkejä. Sisällä museosta löytyy kolmen kerroksen verran kuvia ja tarinoita sodasta, joiden läpikäymiseen kannattaa varata tarpeeksi aikaa. Vietnamin sodan hirveydet vetivät kyllä hiljaiseksi. Varsinkin Agent Orangen levittämisen seuraukset alueen ihmisissä olivat järkyttävät. Vietnamin sota on suurimalle osalle varmasti ainakin käsitteenä tuttu, mutta viimeistään yllämainitun setin jälkeen mieleen jää kirkas kuva sodan syistä, seurauksista ja varsinkin amerikkalaisten käsittämättömästä puuhastelusta Vietnamin maaperällä, mikä sai loppujen lopuksi myös heidän omat kansalaiset kyseenalaistamaan sodan kauheudet ja jopa kääntymään Etelä-Vietnamia tukeneita amerikkalaisia vastaan. Iso suositus niin museosta kuin tunnelistakin.
Olimme aikaisemmin jo Laosissa lipuneet yhdellä maailman suurimmista joista. Mekongin voidaan sanoa alkavan Tiibetistä ja kulkevan kuuden maan läpi aina Etelä-Kiinan mereen asti. Joten se on ollut läsnä koko reissumme ajan. Aivan Ho Chi Minhin kainalossa on Mekong Delta, jokisuisto, joka laskee toiselle puolelle mereen ja toisella puolella jatkaa kulkuaan kohti Kambodzaa. Alueella on mm. paikallisten asuttamia kelluvia taloja, todella paljon kalastus-, risteily- ja rahtialuksia, floating market eli kelluva tori ja muutenkin meininki on erittäin vilkas!
- Bussi Mui Ne- HCMC 6 e
- Cu Chi -retki 9 e / hlö
- Mekong Delta -retki 10 e / hlö
- Sisäänpääsy sotamuseoon 1,60 e
- Geelilakka kynsihoitolassa 8 e
O&J
Kommentit
Lähetä kommentti