Incredible India

1,3 miljardia asukasta, toiseksi eniten koko maailmassa. Hindulaisuus hallitsee täällä ylivoimaisesti. Valtava köyhyys ja askeettiset elinolot korostuvat. Kaikesta huolimatta kaikki tämä on todella kiehtovaa ja siksi seuraava kohteemme on Etelä-Aasiassa sijaitseva Intia ja ensimmäisenä on vuorossa Varanasin kaupunki.

Varanasin pyhä kaupunki kohoaa Ganges-joen rannalla. Joki on isossa osassa hindulaisuutta Varanasissa ja sen vesi on hinduille pyhää. Vedessä uidaan, peseydytään ja sitä juodaan. Virran vietäväksi heitetään paljon jätteitä, roskia, eläinten ruhoja ja jopa ruumiita, joten vesi on todellisuudessa erittäin likaista. Koliarvo huitelee todella korkealla. Intia ja Varanasi oli reissumme suunnitteluvaiheessa ensimmäisiä paikkoja, missä varmasti halusimme käydä.

BALI - INTIA

Lento Balilta Intiaan kulki Malesian kautta, ja koko päivän matkustamisen jälkeen kone laskeutui myöhään illalla Varanasin lentokentälle. Muodollisuudet eli maahantulokortti ja etukäteen hankittu viisumi kuntoon ja taksiin. Ensimmäinen vapaana kulkeva lehmä tuli vastaan lentokentän parkkipaikalla, ja kuuman kostea ilma sai taksin etulasin huuruun. Kuluneen vartin jälkeen pystyi jo aistimaan, mitä tuleman pitää. 

VARANASI

Taksimatka sujui hyvin, ja ennalta sovittu hinta oli linjassa matkan pituuden kanssa. Saavuimme myöhään hostellille, mutta avuliasta henkilökuntaa oli vielä paikalla. Majoitus oli jälleen kerran edullinen ja hintaan nähden todella hyvä. Pieni aikaero ja väsymys painoi siinä määrin, että menimme suoraan maaten ja annoimme Intian näyttäytyä meille kunnolla seuraavana päivänä.

Aikomuksenamme oli viettää Varanasissa kolme yötä, joten maittavan aamupalan jälkeen selvitimme, minkälaisia "toureja" hostellilla oli tarjolla. Kaupunki on niin sekainen ja kapeiden katujen sokkelo, että on mukavampi kulkea paikallisen kanssa. Ilmoittauduimme kahdelle erilaiselle kierrokselle, joista toisen peruimme myöhemmin, koska alkava päivä tarjosi jotain, mitä emme etukäteen olleet kuvitelleet

Käppäilimme aamulla ulos hostellilta, ja kadulla oli vastassa paskanhaju, naapuruston kaatopaikka sekä kolme lehmää ja muutama haukkuva kulkukoira. Oona otti pari askelta taaksepäin ja oli valmis palaamaan takaisin peiton alle. Onneksi Joona rohkaisi, ja matka jatkui. Halusimme päästä näkemään "Äiti Gangan" ja suunnistimme karttamme avulla sitä kohti.

Puikkelehdimme ihmispaljoudessa kohti Ganges-jokea muutaman kadun verran. Meille tuli selväksi, että Intian liikenteessä tööttiä kuuluu painaa mahdollisimman usein ja vielä mieluusti pitkään pohjassa. Pian spottasimme horisontissa keinuvaa ruskeaa vettä. Harpoimme sitä kohti, kunnes nuori paikallinen mies keskeytti matkamme kysymällä: "Where are you going?"

Mies esittäytyi Rakeshiksi ja pyysi, että saisi näyttää meille, miten pääsemme seuraamaan joen tapahtumia. Lähdimme jatkamaan matkaa yhdessä. Hän vei meidät ensiksi pieneen temppeliin ja kertoi uskonnostaan, hindulaisuudesta. Seuraavaksi pääsimme joelle. Istahdimme Assi Ghatille seuraamaan paikallista arkea. Samalla saimme kuulla paljon Varanasista, hindulaisuudesta sekä tavallisesta arjesta siellä. Hän myös esitti meille paljon kysymyksiä ja osoitti kiinnostusta Suomea kohtaan. Rakesh hyppäsi ylös ja ilmoitti, että nyt lähdettiin tutustumaan pyhään kaupunkiin.

Monen tunnin ajan kävelimme pitkin sokkeloisia katuja, välillä pysähdellen erilaisiin kohteisiin, kuten esimerkiksi silkkikauppaan. Ensiksi pääsimme näkemään, missä silkki valmistetaan, missä se värjätään ja lopuksi siirryimme ihastelemaan kovan työn tuotoksia. Silk Veg Boutique -niminen liike oli täynnä erilaisia kirkkailla väreillä koristeltuja sareja, tyynyliinoja, huiveja ynnä muuta. Omistaja oli mukava mies, joka tarjosi meille maukasta masala chai -teetä, sekä vettä. Hän ei painostanut meitä ostamaan ja ymmärsi meidän olevan nuoria reput selässä matkustavia, joten emme voineet ostaa kuuden metrin sareja rinkkoihin painamaan. Päädyimme silti ostamaan yhden tyynyliinan, sillä olivathan ne aivan valloittavan kauniita, eikä hintakaan päätä huimannut.

Harmittelimme, kuinka olisimme halunneet päästä joelle, mutta meidän hostellilta kerrottiin, että joella ei liiku veneitä tässä kuussa. Syy oli se, että vesi on niin korkealla. Assi Ghatistakin suuri osa oli veden alla. Rakesh pyöritteli silmiään ja sanoi tuntevansa pojan, joka lähtee kanssamme joelle. 

Kohta keinuimmekin jo Ganga-joella. Tunnelma oli unohtumaton, kaikki ne ihmiset peseytymässä tässä todella likaisessa joessa ja upeat satoja vuosia vanhat temppelit ja rakennukset. Se on kuitenkin heille todella pyhä paikka, ja sen varrella järjestetään hindulaisten seremonioita ja rituaalijuhlia aikaisin aamulla ja iltaisin.

Pitkä vaellus kuumuudessa sai meidät nälkäiseksi. Rakesh ohjasi meidät kojulle, mutta se olikin kiinni. Hän halusi viedä meidät kotiinsa ja esitellä perheensä, mikä oli uskomatonta kuulla. Rakesh sanoi samalla, että hänen vaimonsa Arti voisi tehdä meille lounaan Intian perinteitä noudattaen. Kävelimme hetken aikaa Varanasin labyrintissa, kunnes saavuimme Rakeshin kotiin.

Näky ja ensivaikutelma oli jotakuinkin hämmentävä, jopa silmiä avaava. Kaksi punaisista tiilistä rakennettua kopin omaista huonetta, joissa oli kylmä betonilattia. Ei saniteettitiloja, ei juoksevaa vettä, vain yksi himmeä valaisin katossa. Rakesh levitti meille peiton lattialle ja sanoi, että olkaa kuin kotonanne. Yllättävän nopeasti tuntui kuin olisimme osa perhettä. Perhe tarjosi meille teetä ja pientä purtavaa, kun tutustuimme toisiimme Rakeshin tulkatessa sen verran mitä osasi englantia. Heidän pieni, suloinen kaksivuotias lapsensa oli aluksi todella ujo, mutta alun jälkeen Sonali jo hymyili meille veikeästi. Seuraamme liittyi muitakin lapsia lähitaloista. Heillä oli silmien alla mustaa kajalia. Syyksi ilmeni, että silloin heihin ei voi langettaa mustaa magiaa, joka on täällä hyvin pelätty asia hindulaisten keskuudessa.

Yhtäkkiä istuimme todella köyhän intialaisperheen lattialla näkemässä, kuulemassa ja aistimassa, mitä oikea elämä Varanasin sydämessä on. Polttelimme muutaman paikallisen bidin, ja Rakesh kysyi, mitä haluaisimme syödä.. Vastasimme, että kaikki käy ja olisi hienoa syödä paikallista kotiruokaa. Rakesh vastasi tähän kunnioittavan myöntävästi ja jopa hiukan innoissaan. Kattilat kilisivät ja kolisivat, kun naiset alkoivat innoissaan valmistella ateriaa. Pitkän kypsennyksen jälkeen saimme eteemme suuret annokset höyryävää riisiä, paistettuja kasviksia sekä keltaista dahlia. Ruoka oli todella maukasta ja sitä tarjottiin koko ajan lisää. Syötyämme noin paketilliset riisiä, oli pakko elehtiä, että nyt ei jaksa enempää.

Ruoan jälkeen naiset hätistivät Joonan ja Rakeshin ulos, sillä he halusivat pukea Oonalle sarin. Ulkona Joonalle esiteltiin perheen valtavaa mustaa buffaloa. Sisällä Oona istui kaunis vaaleansininen sari päällään lattialla naisten kanssa. He juttelivat Oonalle kaikkea, mutta oli vaikea vastata, kun ei ymmärtänyt. Hymy ja nyökkäys toimi vastauksena. Oonalle tehtiin vielä perinteinen hennatatuointi käteen, ja hän sai sarin Rakeshin vaimolta, Artilta lahjaksi. Ehkä se kuusi metriä sittenkin saadaan sullottua rinkkaan..

Leikimme vielä hetken lasten kanssa, kunnes oli aika lähteä. Ajelimme tuk-tukilla Banaras Hindu -yliopiston alueella. Siellä opiskelee yhteensä kolme miljoonaa opiskelijaa, ja se on yksi maailman suurimmista yliopistoista. Päädyimme lopuksi  näyttävän kokoiselle Shri Vishwanath Mandir -temppelille. Pyhä rakennus kunnioittaa pääjumala Shivaa. Ulkona satoi kaatamalla ja salamat valaisivat taivasta jatkuvasti, kun ihmettelimme temppelin eri jumalille pyhitettyjä alttareita. Saimme siunauksia, joissa otsaamme painettiin punaista tai valkoista väriä.

Kuva temppelistä seuraavalta aamulta

Palasimme joen äärelle seuraamaan ruumiiden polttoa. Paikallinen mies kertoi perheensä omistavan alueen. Hän selitti hinnoista, perinteistä ja kertoi esimerkiksi, että ruumiilla kestää noin kolme tuntia palaa ja että miehen rintalasta ja naisen lantioluu eivät pala ikinä loppuun asti. Ruumis myös huuhdellaan Gangan pyhässä vedessä viimeistä kertaa ennen varsinaista toimenpidettä. Meidän aikana paikalla poltettiin muutamaa ruumista ja kahta valmisteltiin poltettavaksi. Muovi pressun alla palava ruumis ei ollut kovin mieltä ylentävää katseltavaa. Siitä muodostui pistävä haju ja savu, joka kirveli silmiä. Kuvaaminen täällä oli ymmärrettävästi kielletty.

Kierros, jonka olimme hostellilta buukanneet, alkoi todella aikaisin seuraavana aamuna. Herätys oli tiukka 4.40, koska hindujen aamuseremonia, puja, alkoi jo ennen kuutta ja päivän ensimmäinen tapahtuma oli juuri se. Seremonia oli jälleen kerran jotain, mihin emme aikaisemmin olleet törmänneet. Tämän jälkeen joimme aivan joen vieressä chaita.

Kello ei ollut edes seitsemää, ja pyhä, uskonnolleen elävä kaupunki oli täysin virittynyt. Paikallista ruokaa oli tarjolla ja tuk-tukien torvet kaikuivat.

Oppaana toiminut hostellin nuori työntekijä vei meidät paikkaan, jossa paikalliset harjoittavat painia hiekasta koostuvalla alustalla. Tarjolla oli myös erilaisia painoja sekä todella eriskummalisia vehkeitä treenaamista varten ja olihan niitä kokeiltava... Se ei sitten ollutkaan ihan helpoimmasta päästä. Tällä "salilla" oli samaan aikaan pari muuta kaveria lämmittelemässä aamupainia varten ja innostuimme treenaamaan heidän kanssaan hetken. Liikkeet olivat yllättävän haastavia, mutta tämä oli todella hauskaa.

Kiersimme useamman temppelin, ja opas sanaili meille historiaa ja uskonnon tarkoitusta. Kyseessä oli nuori kaveri, joten argumentointi oli hyvin mielenkiintoista. Lopuksi pysähdyimme katukeittiöön syömään erittäin maukkaan aamupalan, joka koostui jonkin näköisistä leivistä ja paksusta soosista. Olimme liikkellä kävellen ja tuk-tukilla noin viisi tuntia.

Illalla kävimme vielä uudelleen Rakeshin kotona kylässä. Joimme teetä porukalla ja lupasimme, että palaamme vielä jonain päivänä heidän luokseen. Lähdimme seuraamaan iltapujaa Gangan rannalle. Näyttävän rituaalin jälkeen meidän oli pakko painella hostelille lepäämään. Aamupäivällä ennen lentoamme Rakesh tuli vielä hyvästelemään meidät. Lupasimme soittaa whatsapilla hänen tuttunsa liikkeeseen, jotta voimme pitää yhteyttä. Haikein mielin hyppäsimme lentokentälle vievään taksiin.

Puja-seremonia

Hindulaisuuteen kuuluu olennaisena osana puja (pooja)-seremonia. Se saatetaan suorittaa useasti päivässä, ja Varanasissa järjestetään päivittäin kaksi isompaa seremoniaa aamuisin ja iltaisin. Tämän tarkoituksena on kunnioittaa eri jumalia. Olimme katsomassa seremoniaa aamulla ja illalla. Ganges-joen rannalla järjestettävä rituaalinen tapahtuma kunnioittaa jokea ja sen pyhää vettä, Äiti Gangaa. Paikalla pystyi aistimaan, kuinka pyhästä seremoniasta on kyse ja tunnelma oli todella keskittynyt, jopa transsin omainen.

Tiivistetysti, Varanasi on enemmän kuin olimme ikinä osanneet kuvitella. Se on samaan aikaan niin kovin raju, mutta omalla tavallaan hurmaavan kaunis. Oikea elämä absoluuttisessa köyhyydessä on selviytymistä joka minuutista. Uskonto on vahvasti läsnä, ja monet ihmiset uskovat niin vahvasti karmaan, etteivät siksi tekisi toisille pahaa. Jokin siinä hallitussa kaaoksessa vetää meitä puoleensa. Sinne täytyy vielä päästä uudelleen.

Hintoja:
- Moustache Varanasi Hostel 7,50 e / yö
- Aamuretki hostellilta 6,40 e / hlö
- Paketti bidejä 0,83 e
- Kuppi masala chaita 0,15 e
- Lounas katuruokalasta 0,65 e
- Lounas ravintolassa 3,50 e
- Taksimatka Varanasi - Lentokenttä ( OLA Caps ) 7,50 e

                                                                           O&J