Kulttuuria Ubudista käsin

NUSA LEMBONGAN - UBUD

Nusa Lembonganin jälkeen suuntana oli suosittu Ubud. Nettipalvelun kautta etukäteen tilattu taksi odotti meitä Sanurin satamassa. Sympaattinen kuljettajamme kertoi meille henkilökohtaisista suosikeistaan pohjois- ja itä-Balilla. Hän myös avasi meille hiukan Balin hindulaisuutta ja sen merkitystä. Kuljettaja kehotti meitä käymään temppeleissä katselemassa paikkoja rauhassa ja kertoi rituaalitanssien olevan nykyään enimmäkseen vain turistiviihdyke, ainakin hänen mielestään. Mielenkiintoisten keskustelujen päätteeksi huomasimme seisovamme keskellä ihmisvilinää. Olimme saapuneet Ubudiin.

Lähdimme harppomaan pitkin Ubud Marketin katua, jonka sivukadulla sijaitsi guesthousemme. Värikkäitä kankaita, puisia sisustuselementtejä ja muuta pikkutavaraa oli aivan suunnaton määrä. Kaiken tämän kruunasi monet kymmenet ihmiset ja muutamat välissä ajavat skootterit. Ohjeiden avulla löysimme Indy's house Ubudin, ja yhtäkkiä torin melu oli hiljentynyt. Majoitus sijaitsi rauhallisessa temppelinomaisessa ympäristössä, kuitenkin torin välittömässä läheisyydessä. Meitä tuli heti vastaanottamaan paikan omistaja ja hän ohjasi meidät huoneeseemme, joka oli pieni, mutta oikein kompakti. Ilmastointi ja varsinkin aamupala tarjoiltuna omalle pienelle terassille oli reppumatkaajalle pieni ripaus lukususta.

Vietimme ensimmäisen illan rauhassa ihmetellen Ubudin katuja, jotka olivat hyvin eläväisiä; täynnä etenkin ravintoloita ja taidetta sekä matkamuistoja myyviä kauppoja. Seuraavana aamuna suuntasimme Monkey Forestiin. Alkuun Oona hiukan epäröi, mutta onneksi taksin kuljettaja oli edellispäivänä erikseen maininnut esimerkiksi sen, että apinat ovat rokotettuja rabiesta vastaan. Pienen suostuttelun jälkeen lähdimme.

Monkey Forest oli omalla tavallaan hieno paikka, ja apinoilla vaikutti olevan fasiliteetit kunnossa. Loputon määrä tilaa temmeltää ja paljon paikkoja mihin muut, tässä tapauksessa turistit, eivät pääse lähellekkään. Paikassa oli myös monia vahteja seuraamassa, että ihmiset eivät häiritse apinoita. Etukäteen meitä oli varoitettu, että apinat saattavat yrittää varastaa esimerkiksi lakin tai kameran, jonka saa keskimäärin 45 banaania vastaan takaisin.. Meidän kohdalla vaihtokauppoihin ei kuitenkaan tarvinnut lähteä. Joona sai yhdeltä metsän apinoista toimintaohjeet; kourallinen maissia ja saatte pitää omaisuutenne. Näin toimittiin.

Ubudia ympäröi upean vihreä luonto, ja läheltä löytyi myös temppeleitä, joissa saattoi päästä lähemmäksi paikallista uskontoa ja kulttuurin eri sävyjä. Majoituspaikkamme omistaja oli noin 60- vuotias nuori, energinen mies. Keskustelun jälkeen hän lupautui pientä korvausta vastaan meille oppaaksi seuraavana päivänä. Tarkoituksena oli käydä muutamassa temppelissä, riisiterassilla sekä varsinkin vesiputouksella, jota Instagram-turistit näyttävät suosivan, mutta uusi tuttavamme piti paikkaa silti kokemisen arvoisena. Seuraava päivä koitti, söimme aamupalan ja lähdimme liikkeelle.

Balilla syödään todella paljon riisiä kymmenien erilaisten annosvariaatioiden kanssa, ja sen tuotanto on täällä yksi pääelinkeinoista. Majoituksemme omistajallakin oli oma viljelmä. Hän kertoi meille todella huonolla englannin kielen taidollaan riisin viljelemisestä... 4 kuukauden välein valmiit viljelmät poikki ja uudet tilalle. Muuta tuosta indoenglannista ei jäänyt mieleen.

Ensimmäisenä pysähdyimme tutustumaan isoille riisiterasseille, ja heti sisäänkäynnin jälkeen näky oli suhteellisen upea: isot viljelmät ympäri jyrkkää laaksoa. Kastelujärjestelmät, huolitellut ja paikka paikoin identtiset riisipellot kielivät siitä, kuinka paljon pelkästään tämä yksittäinen laakso tuottaa riisiä vuosittain. Oli kohtuullisen hikinen urakka kiertää koko alue, koska kulkeminen tapahtui rappusia pitkin joko ylös tai alas. Ja kyllä, täälläkin oli aktiviiteettia ja virvokkeita myyviä pieniä hengähdyspaikkoja. Näihin paikkoihin varmasti moni ulkomaalainen jättää rahansa alueella vieraillessaan.

Seuraava pysäkki oli Pyhän veden temppeli. 400 vuotta vanha temppeli oli hieno kokemus. Pääosassa siellä oli rituaali, jossa puhdistauduttiin pyhässä vedessä. Kannattaa ensin kiertää temppeli, ja sen jälkeen käydä kastautumassa. Saronki oli pakollinen kaikille. Veteen mennessä pitää joko vuokrata siihen tarkoitettu saronki, tai jos löytyy oma, se käy myös. Oona pyysi paikallista nuorta naista auttamaan uintisarongin kanssa, jotta se tulisi oikein päälle. Sen jälkeen hän suoritti hiljaisesti ja perinteitä kunnioittaen rituaalin.

Pyhän veden temppelin jälkeen suuntasimme "Elefantti temppeliin" eli Goa Gajahin temppelialueelle. Temppelialue on ollut olemassa jo vuonna 1000. Alueella sijaitseva mediataatioluola oli vaikuttavan näköinen. Sisäänkäynti oli matala ja oviaukkoa ympäröi erilaiset kaiverrukset. Paikassa oli yksi elefanttipatsas sisääntulon lähellä, muuten ei ollut mitään näkyvästi elefantteihin liittyvää, eli nimi jäi hieman epäselväksi. Tämän jälkeen oli tarkoitus mennä vielä yhdelle temppelille ennen vesiputousta, mutta päätimme jättää sen tällä kertaa väliin.

Vesiputous ei ihan vastannut odotuksia. Ihmiset kameroineen kyttäämässä täydellistä kuvaa sosiaaliseen mediaan erilaisissa spoteissa ympäri aluetta, väenpaljous ja tungos paikalle johtavissa rappusissa sekä itse putouksella. Paikkana ylväs ja läheltä katsottuna korkealta vyöryvä vesi oli kieltämättä kuin jostain National Geographicin dokumentista. Lämpötila nousi 30 asteen tietämille, joten vesiputouksen alapäässä kylpeminen oli todella rentouttavaa.

Käytimme aikamme Ubudissa pitkälti lähiseutuja kierrellen. Tämän etapin teema oli tutustua hiukan kulttuurin ja Balin hindulaisuuteen sekä nähdä luontoa. Itse kaupunkialue jäi hiukan vähemmälle. Mainittakoon vielä varsinkin kiinalaisten turistien toimintatavoista, jotka jaksavat huvittaa ja osittain tuntuu, että heiltä puuttuu kunnioitus kokonaan. Tämä tosin ei johdu siitä, että he olisivat välinpitämättömiä, vaan siitä, että välillä tuntuu läikkyvän innokkuus yli sen selfien-kepin varressa, johon on kiinnitetty parhaimillaan kolme kameraa. Törmäsimme hyvään esimerkkiin yhdellä temppeleistä, missä joukko näitä kyseisiä hilpeitä matkaajia otti itsestään kuvia temppelin ytimessä kaksisarvinen hattu päässä. Katselimme touhua hiukan hämmentyneenä, ja viereen sattumalta istahtanut Uruguaysta kotosin oleva reppureissaaja oli asiasta samoilla linjoilla kanssamme, vaikka meidän kotimaat sijaitsivat täysin eri puolilla maapalloa.

Tiivistetysti Ubud on oivallinen paikka, jos haluaa nauttia joogasta, taiteesta ja terveellisiä ruokia tarjoilevista trendikkäistä ravintoloista sekä tehdä ostoksia. Rauhalliseksi sitä ei voi mielestämme kutsua, sillä väkeä on paljon liikenteessä, ainakin näin syksyllä. Lähiseuduilta löytyy paljon mielenkiintoista nähtävää, ja sykkeestä niihin suuntaaminen on kaiken arvoista.

Ravintolavinkki:

Umah Pizza
Jos mieli tekee välillä muutakin kuin paikallisia herkkuja, kannattaa suunnata Umah Pizzaan. Ravintola oli tunnelmallinen illallispaikka. Listalla oli pizzan lisäksi ainakin hampurilaisia, pastoja ja myös paikallisia ruokia. Hinta oli todella edullinen, varsinkin paikan tasoon nähden! Ja maut jälleen kerran hyviä.

Hintoja:
- Päiväretki Ubudin ympäristössä 11,31 e
- Sisäänpääsy riisiterassille 0,65 e
- Sisäänpääsy temppeleihin 3,23 e
- Sisäänpääsy vesiputoukselle 1,29 e
- Majoitus Indy's house Ubud 12,93 e / yö
- Uintisarongin vuokraus 0,65 e
- 2 x Pizza & juomat Umah Pizzassa  5,50 e

O&J